22.7.2020

Raja - Jooseppi

Raja Jooseppi on Inarin kunnassa Urho Kekkosen kansallispuiston rajan
pohjoispuolella Suomen ja Venäjän rajalla. Raja-Joosepin kenttä sijaitsee
 Kekkosen kansallispuiston alueella ja on luokiteltu merkittäväksi kulttuuriympäristöksi.

Toinen kesäloma päivä kulkeutui Puuttinin rajalle Raja-Joosepin
elinympäristöä katsomaan. Lomalla ollessamme hakeudumme
mahdollisuuksien mukaan näkemään ja kokemaan jotain mennyttä aikaa.
Menneestä ajasta hienostuneemmat käyttävät sanaa historian kulttuuri.
En ole hienostoa, käytän kulttuuri sanan sijasta mennyt aika eletty elämä.
Saariselältä majapaikastamme ei niin kauaa tarvinnut ajaa lyryyttää kunnes
Venäjän rajalla olimme. Kieltomerkin rajavyöhyke, punainen käsi pystyssä olisi
heikko hermoiselle kinkkinen paikka. Kun on sovussa Venäjän Puuttinen kanssa
silloin ei olisi mikään maailman suurin vääryys jos rajan ylittäisi ja kylässä kävisi
Venäjällä  Vladimiriä kyynärpäällä tervehdyksen tekemässä. Ei ollut ehkä aikaa
naapurin puolella aikaa ajella ja siksi pidättäydyimme omalla maalla Raja-Joosepissa.

 


Raja-Jooseppiin mentiin poroaidan kautta.
Piti muistaa laittaa säppi ettei ovi jää auki ja porot perässä Urho Kekkosen kansallispuistoon temmeltämään.

Rajavyöhyke.

Keltaiset nauhat puissa.
Luki: Rajavyöhyke. Pääsy ilman lupaa kielletty.

H
ovikuvaaja niin houkutti käydä rajan tuolla puolen.
En tarkoita taivaan rajan tuolla puolen kun sinne kerkiää tuonnempana kotoa käsin luiskahtaa.
Kun kerran näin lähellä Hovikuvaaja käyskentelee rajaa ja etenkin kun kielettään,
niin se tekee houkutuksen josta ei pääse erilleen ennen kuin varpaan ujuttaa rajan tuolle puolen.
Arvelin kuitenkin ensin käydä katsomassa Raja-Jooseppia kun en ollut
varma tuleeko rajavartiolaitoksen ukko miliisin kanssa heti pidättämään kun varvas rajan ylittää.
Tulin siihen lähes älyttömään ajatukseen että siirrän rajaloukkauksen tulomatkaan Raja-Joosepista.
Älytön siksi kun niin mieleni paloi halusta jo menomatkalla rajaloukkaukseen ja nopea
kyyti jonnekin siperian perukoille pakkaseen kun oli aika lämmintä patikoida jo alkumatkasta Jooseppiin.

Lähdin tarpomaan Kekkosen viitoittamalle tielle, en poliittiselle,
vaan katsomaan onko Urho savotoinnut ennen kuin läksi sinne minne me olemme menossa.

Ei oltu pokasahaa käytetty vähään aikaan Urhon metsikössä.

Rajavartio kyttäsi  jossakin puskan takana
oletuksena ettei Hovikuvaajaa malta pitää varpaitaan omalla maaperällä.
Otin kuvan josta selviää rekkarinumero jos kyytiinsä hilaavat mahdollisen rajaloukkauksen jälkeen.
Rekkarin perusteella Marjo jäljittäisi audilla ajaen tojotakuskit ja ryöstäisi ukkonsa audin takapenkille
nyörien turvavöihin ja kotimatka alkaisi ennen aikojaan kun ukko ei malta pysyä maansa rajojen sisällä.
Polvijärvellä ei ole pelkoa rajaloukkauksesta.

Lopulta saavuimme Raja-Jooseppiin.

Rakennuksista tehty oivallinen opastaulu.

Postista sisään.
Kuten huomaatte vasemmassa reunassa jälleen kyltti.
Hovikuvaajan odottamattomia liikkeitä seurattiin tallentavalla kameralla.

Vinttikaivo se koristus monelta pihamaalta menneestä ajasta.
Navetta lähellä kaivoa ......

..... kaivosta kouru navettaan......

..... kourusta pitkin vesi pataan.
Tulisija padan alla ja näin vesi saatiin lämpimäksi tai kiehuvaksi lehmille.

Tässä navetassa ei satapäinen karja, mutta viisi paikkaa on.
Se entisajan elämä karjoineen on monella meistä vielä muistissa
ja se on sitä aikaa jota joskus kauneudella muistelee.

Navetan yhteydessä, päädyssä, käymälä.

Oikealla kivinen rakennelma on maauuni.
Vasemmalla edessä savusauna ja siinä takana Huhti-Heikin kämppä.

Kellari.

Lampola sisältä ...

... lampola ulkoapäin.

Joki joka näkyy on luttojoki.

Maassa uoma joka on taisteluhauta.
Venäjän maaperää takana näkyvä kukkula.
Ja kenttäalueen reunat on jo raja-aluetta eli rajavyöhyke..

Onkohan sota-aikaan luttojokea myöten vihollinen yrittänyt tunkeutua ?

Vasemmalla rakennus Huhti-Heikin kämppä ja sisälle mennään ....

.... pöytä ....

.... uuni ....

... ja tietysti puulavitsa sänkynä.

Aitta....

.... aitassa varsin mielenkiintoinen lukkosysteemi !!

Vinnari eli nahan pehmittämiseen käytetty väännin.

Raja-Joosepin elinympäristö.

On poin lähdön aika Joosepista.
Siellä ne raja ukot vielä autoineen vahtimassa ovat tuleeko rajaloukkaus.
Ei pelota ! vaikka kyttäys on massiivinen.

Näin sitä muina miehinä kädet selän takana lähestytään puuttinin rajaa.
Kun pitää kädet noin kukaan ei epäile mitää vaan tulijaa pidetään tutkijana
taikka analysoijana onko oikein kieltotaulun tekstitys ajan tasalla !

Kuvan rajaloukkauksesta otti: Marjo Juntunen
Rajaloukkaus !
Vaivihkaa hivutin vasemman jalan varpaat ja seurasin mitä metsikössä tapahtuu.
Oletin että kalashnikov laulaa, luodit rei´ittää hovikuvaaja lippiksen.
Vaikka varpaitani pyöritin sivuttain huomiota herättäen ei punapistetähtäimen sädettä otsaani ilmaantunut.
En härnännyt liikaa kun olivat varmaan kahvitunnilla liipasinmiehet.
Säästin myös tekoniveliäni liialliselta vatkaamiselta kun ei kerran tärppää niin ei tärppää.

Otin kuvan juostessani pakoon josko zuumattuna näkisin oliko kytiksessä mäntyjen takana.
Kun katsoo niin saattoi siellä olla lempeäkasvoinen joka antoi lomani kulkea niin kuin olin suunnittellut.
Hakevat sitten kun loma on loppu sinne siperian pakkaseen !