Talvisota Suomussalmen Raateentiellä 30.11.1939-10.1.1940

Neuvostoliiton joukot ylittivät Suomen rajan 30.11-1939 aamulla ja ihmismielen suurin heikkous sota ja 
naapurivaltioitten ihmisten elämää kunnioittava aika pysähtyi. 


Raatteentien portti

76 K 36
Kaliiperi 76.2mm - Kantama 13.1 km - Paino 1620 kg - Lähtönopeus 695 m/s - Ammuksen pino 6.4 kg
Valmistusmaa Neuvostoliitto

Neuvostoliiton panssarivaunu oli saanut osumia ja todennäköisesti syttynyt tuleen
Ei liene pahoja ajatuksia hovikuvaajalla ketään kohtaan kun kiipesi
könyämällä vaunun päälle ja meinaa mennä sisään etsien liipaisinta.
Epäilen että joutuu ampumaan käpyjä ja niitten kantomatka ei yllä
lähi puissa olevia oravia pidemmälle.

Talvisodan monumentti sijaitsee talvisodan aikaisen Raatteen tien varressa
Tällä alueella käytiin sodan verisimpiä taisteluja.
Lähes kolmen hehtaarin alueelle levitetyt kivet kuvaavat Suomussalmen
taistelussa kaatuneitten sotilaitten määrää

Muistomerkki  Avara syli on pystytetty hiljaisen kivikentän keskelle
Ylhäällä taivaan syliin avautuvassa muistomerkissä on 105 vaskikelloa,
kello jokaiselle talvisodan päivälle. Kellojen hiljainen sointu on niitä kuuleville
hetki jolloin ihminen hiljentyy kunnioittamaan sitä ainutkertaista 
elämää joka jäi elämättä niiltä nuorilta sotilailta jotka kokivat sodan julmuuden
antamalla oman elämänsä vapauden puolesta.

Muistomerkin alapuolella kirjoitus jonka lyhyt sanoma on meistä kaikista
jäljelle jäävä. Elämän muisto alkaa siitä kun teemme jotain sellaista jonka 
toiset näkevät ja kokevat myös itselle omalle elämälle teoksi jolla koemme
toisen ihmisen tarpeellisena joka on tehnyt teon joka kantaa läpi elämämme.
Sotilaat joille tämä kuvassa oleva lause on tarkoitettu tekivät meille teon jota ei voi vain kiittää.
Kiitos on liian vaatimaton sana kun toisten edestä menettää nuorena saadun ainutkertaisen lahjan, elämän.
Kun muistelemme mielissämme millaista sota on niin silloin nöyrä ja suuri kunnioitus on se
jonka jokainen vapauden puolustaja ansaitsee. Vaikka me täällä taivaankaaren alla ahertaisimme
siten ettei meistä jäisi muistoa, ei mitään muistettavaa, silloinkaan elämämme ei ole ollut turhuutta.
Jokainen jättää oman jalan jälkensä kotiinsa, se joka on meille rakkain paikka tässä ajassa.
Sotilaat jättivät näkyvän jalan jäljen historiaan, mutta myös me tämän ajan ihmiset jätämme
oman jalan jäljen sinne missä koemme jalkojamme tarvitsevan. Kun kuljemme päiviä eteen päin
toiset meistä jättävät näkyvän elämän jalan jäljen jonka toiset huomaavat että se askel on ollut
sellainen joka on tuonut jotain myös vierellä kulkijoille. Mutta me jätämme myös askeleita, näkymättömiä,
jotka ei ole huomion arvoisia. Ilman näkymättömiä askeleita ei ole olemassa niitä askeleita joita nähdään.
Kotirintamalla moni Äiti ja Isä teki suunnattomasti töitä niin maaseudulla kuin tehtaissa jotta
Isänmaa pysyisi toiminnassa suuren vaaran uhatessa. Nämä Äidit ja Isät jättivät meille 
jalan jäljen jota emme näe sillä muistamisen arvolla joka on näkyvä jalan jälki.

ISÄNMAAN POJILLE - SUREVA VENÄJÄ
1939 - 1940

Joukkohauta.     79 Neuvostoarmeijan sotilasta

Korsun pohja suon reunassa Suomussalmella

Raatteen tiellä käydyn sodan muistomerkki jonka pystytti Korpisoturiaseveljet

Tästä paikasta tulitettiin vihollista

Raatteen tien läheisyydessä korsu. Ehkä alkuperäisessä kunnossa

Taistoihin tiemme kun toi,
Missä luotien laulu vain soi,
Emme tienneet, kun läksimme silloin,
Kuka joskus palata voi.
Elo tää juoksuhaudoissa on
Meille käskynä vain kohtalon,
Ja kenties matkamme määrä
Sodan melskeeseen kadota on.
Kun saapuu yö kentille taistojen,
On hiljaisuus yöllä juoksuhautojen.
Jo painuu päät sotilain uupuvain,
Kuopissaan miehet nyt saa rauhassa hetken uinahtaa. 

Päivä kun yöks' vaihtui jo,
Tuli levoksi pien' tuokio.
Ovat unehen vaipuneet kaikki,
Missä lämmön suo nuotio.
Minä sinua vain muistelen,
Näen poskellas viel' kyyneleen,
Jos taiston kentälle jäisin
Sinun kuvasi on viimeinen.
Mies yksin vain valveillaan muistelee,
Ja aatokset kauas kotiin harhailee.
Nyt varmaankin äiti siell' valvoo viel'
Huokaillen ja rukoillen puolesta rakkaan lapsosen

Lopuksi tarkistimme patruunakomeron josko olisi jäänyt patruunoita ja ase Ukko-Pekka
jos aivan äkisti tarvis tulisi. Ei sitä tiedä kun korpimaastoa on ympärillä milloin iso karhu hyökkää