22.7.2020
Prospektorin kaivos ja Kiilopää.
 

Kolmantena lomapäivä kävimme prospektorin kaivoksella ja Kiilopäällä.

Kaivos on Saariselältä 34km etelään Ivalon taajamassa.
Prospektorin patikkapolku vie polun kohokohtaan kaivokselle.
Prospektor kaivosyhtiö rakensi kultakaivoksen vuonna 1902.
Kultaa ei kaivoksesta mainittavasti löytynyt ja kaivoksen elinkaari oli lyhyt.

Kaivokselta selvittyämme kiipesimme Kiilopäälle.
Helpohko kävelyreitti kukkulan päälle, vain alle 2km matkaa parkkipaikalta.


 


Prospektorin historiaa kuvin ja tekstein laadittu kaivoksen läheisyyteen opastauluun.

Näillä vermeillä kaivoksen kiviaines kuljetettiin ja kipattiin alas mäen harjanteelta.

Muistokyltti.
Kaivos oli toiminnassa vuosina 1902-1904.

Kaivoskämppä.
Kämpän sisällä kaivoskuilu.

Kämpän sisällä kaivoskuilu oli laidoitettu, mutta kansi avautui .....

..... ja kuilun pohja on muutamia kymmeniä metriä syvä.
Pohja oli valaistu kun kannen aukaisi ja varmaankin sammui kannen kiinni laitettua.

Vessa vasemmalla ja oikealla kota.

Aika paljon kiviainesta kaivoksesta siirretty käsipelissä pitkälle metsään.

Tämä hiekkakasa oli kullanvärinen osittain.
En taskuihin "kultaa" ottanut siksi kun patikointi oli vielä puolimatkassa.
Toisaalta jos olisin Polvijärvelle kuljettanut, vaikka tuon suurimman kiven eli "kultahimpun",
 olisin silloin joko rikas tai tyhjän työn tehnyt hikipäässä kiven auton takakonttiin kantanut.

Prospektorin kaivokselta pikimmiten kipaisimme Kiilopäälle.

Kiilopään alku. Sää oli aurinkoinen ja välillä pilvet valtasi taivaansinen piiloon.

Polku kiilopäälle helpohko.

Loivaa nousua lähes koko matkan.

Puolimatkassa oli "rantahiekkaa".
Kukkulan päällä joku ihme tolppa. Mikä lienee ja sen kuvaan .. tietenkin.

Tämä tolppa kukkulalla sai minut "inspiraation" valtaan.
Kameran laitoin kuvamaan siten että aurinko näyttää melkein tähdeltä.
Kun laittaa kamerassa himmenin lehdet vaikka f16 silloin tulee valosta tähti.
Näin saa myös valoa vähemmäksi ja tulee kuin olisi yö tai melkein pimeä.

Kun laittaa himmenin lehdet suuremmaksi valoa tulee lisää.

Sinne sitä pitää kamuta. Jalkoja nostelemaan ... ei auta muu kuin menoksi.

Kiilopään huipulle loppumatka oli hiukan kivikkoinen.
Hyvin kuitenkin matka menee kun vetää henkeä välillä.

Kiilopäältä näkee Lapin tunturit hyvinkin kauaksi.

Kaksi Polvijärveläistä kulkijaa lepotauolla.

Hovikuvaaja etsi säteitä joita aurinko tarjosi kiilopäällä muun maisema komeuden lisäksi.

Aavaa lakeutta.

Lähes aina kukkulan päällä matkailijat kasaavat kiviröykkiöitä.

Auringon säteet joskus nähtävyyden arvoisia.

Maisema kumpuilee rauhallista olemustaan joka jää kulkijan muistoihin.

Kiviröykkiö ja siellä poseraaminen on matkailijan se kohde jossa kuvia otetaan.
 

Puu "katsoo ja näkee" hiljaisena pohjoisen lapin tunturit.
Puu on kokenut monet lumituiskut monet talven ankarat pakkaset ja kevään auringon lämmön.
Aina ja ikuisesti lapin luonto ottaa katselijan katseen valtaansa
 ja kuljettaa katseen tunturien yllä siellä missä elämän rauha on ikuinen.

Nyt menoksi alas mökille.

Ollessamme melkein  alhaalla tapsin kapustarinnan.

Parkkipaikalla alhaalla oli jonkin sortin maakasa josta pilkotti savupiippu.