NÄRHEN TALVINEN KATSE

Närhi, värikäs varislintu on tuttu vierailija lintulaudalla talvisin
ahmimassa talipötköä. Pienemmät siivekkäät katsovat vierestä
kauempaa lähes pelon kyyryssä milloin lintulaudan valtias suvaitsee
antaa tilaa ja siten kaikki ihmisen ruokinnan varassa olevat saisivat
ruokaa ja näin päästäisiin päivä päivältä lähemmäksi kevättä
jolloin talvi olisi takana ja uusi kesä pesän tekoineen olisi edessä.

Lintujen talviruokinta on muistamista ettei pöydän antimet loppuisi
lintulaudalta silloin kun uunin lämpö hellii olotilaamme katsoessamme
ikkunasta valkean unipeiton saanutta maata ja jylhät korpimaat
verhoutuneina kuuran valkeuteen lähes sadun hohtoiseen kauneuteen.

Kun saamme sen pienen linnun omalla talvisella ahkeruudella
elämään pitkän pimeän ja kylmän talven läpi uuteen kevään valoon
silloin olemme antaneet elämän jatkuvuutta ympäröivään
luontoomme. Kun kuulemme kesäisin korpien kätköistä niitten
lintulajien ääntä jotka lintulaudalla olivat kauran jyvää tai talipalloa syöden
se ääni on kiitos sinulle.

Närhi ei ole harvinainen lintulaji ja siten tässä poseeraisi. Kuva on närhen silmän katseen johdattamana. Kuvasin tässä yhtenä lokakuisena päivänä kotimme lintulaudan elämää, kauran jyvien ja talipallon häviten talveen valmistuvien lintujen nokkaan. Kuvasin tämän närhen noin  50m päästä ja lintu oli alkuperäisessä kuvassa sangen pienikokoisena. Rajasin tämän kuvan joka oli alkuperäisessä kuvassa kahdeskymmenesosa koko kuva-alasta ja suurensin kuvan 100% kokoon. Kuvasta pienen osan rajaaminen aina huonontaa terävyyttä ja laatua, niin siitä huolimatta närhen silmästä näkee mitä katselee. Silmästä näkee kotimme pääty ja sähkötolppa. Mutta lintulautaa ei sentään näy joka on talon päätyseinästä muutaman metrin päässä. Kyllä Japanin poika osaa kameran pajassaan tehdä ahkion äärellä ja linssit nikkaroida.

Sama närhi, mutta kuva on rajattu jo niin paljon että närhi ei antaisi enää julkaisulupaa kun ripsiväri oli jäänyt laittamatta