ELÄMÄN  MARJAT

Kun elämän tuuli kuljettaa muistoja menneestä eletystä elämästä ne on kuin poimittuja elämänmarjoja kämmenellä. Kämmenellä meillä monella kulkee kaikkein rakkaimmat muistot nuoruuden alkuhetkistä tähän hetkeen. Kun katsomme omaa kättä saatamme nähdä parhaat, muistorikkaat pienetkin hetket muistoina vanhenevassa kädessämme ja ne on muistot jotka suljemme käteemme emmekä anna muistojen pudota kulkiessamme vielä tovin aikaamme. Kun katsomme kämmenellä olevaa viittä elämän marjaa, jotka kuvastavat Isä meidän rukouksen viisi ensimmäistä sanaa. Isä meidän joka olet taivaissa. Nämä viisi sanaa johon turvaudumme silloin kun kiitämme kaikesta saadusta jokaisesta elämänpäivistämme. Kiitämme silloin myös Isä meidän joka olet taivaissa sanoi, pyytäessämme auttavaa kättä, kun oma käsi ei enää jaksa kuljettaa elämän pyhiä sanoja. Sanat putoavat kädestä jäljelle jää käsi joka on kuljettanut sanat elämän matkan taivaan Isän käteen. Jokainen käsi on luotu ottamaan vastaan se elämäntehtävä jonka me ansaitsemme ja voimme ottaa omalle kädelle elämän sanat, pyhät sannat. Sulkea ne käteen kunnes käsi vaipuu, putoaa elämänmarjat, jotka ovat olleet elämän voima, auttava voima, silloinkin kun elämän voimaa ei ole ollut.