30.3.2019
Kangaskiuru harvinainen liikkuja Polvijärven maisemissa.
Kuvasin linnun saatuani koordinaatit Janne Leppäseltä erittäin tuulisena kevätpäivänä 30.3.
Kangaskiuru oli Kinahmoon menevällä Nuottirannantiellä ja tien penkereellä.

Lintu on pienehkö ja kuvatessani kangaskiurua tuuli niin paljon
että hovikuvaajalla oli työ ja tuska saada kamera pysymään
jotakuinkin liikkumatta. Ei pysynyt kamera vakaana ja tarkennuspiste
seikkaili ohi linnun. Mutta muutaman kuvan nipin napin sain.

Kiitos Janne Leppäselle tekstiosuudesta ja linnun olinpaikan ilmoittamisesta kuvaamiseen.
Jannen teksti käsittää myös kangaskiurua loppuosalla tekstiä.
 

                                                                                                 Alla oleva tekstin on kirjoittanut Janne Leppänen.   
                  
                                                          Kuu kiurusta kesään?

Olemme täällä pohjolan perukoilla päässeet jälleen siihen aikaan, kun päivä on yötä pidempi ja kevät tekee tuloaan. Monet havainnoivat kevään merkkejä, joista linnut ovat näkyviä ja kuuluvia. Talvehtineet tiaiset ovat laulaneet jo pitkään, samoin tikat ilmoittaneet rummutuksella reviiristään.

Maaliskuu voisi olla aktiivista pöllöjen soidinaikaa, mutta nyt sillä rintamalla on ollut hiljaista. Pöllöjen tärkein saalis, myyrät ovat laajalla alueella Pohjois-Karjalassa vähissä. Nekin vähät ovat hyvässä suojassa paksun ja leutojen jaksojen tiivistämän lumen alla. Osa pöllöistä elää kiertolaisen elämää ja moni myyrävuonna 2017 meillä pesinyt lienee nyt vaeltanut muualle. Alueelle jääneet viettävät hiljaiseloa parempia aikoja odotellen. Moni lienee talvella kuollut. Kuitenkin yksittäisten helmi- ja viirupöllöjen huhuilua on Outokummussa ja Polvijärvellä päästy kuulemaan ja ainakin yksi täkäläisittäin vähälukuinen lehtopöllö on ollut äänessä.
Ensimmäiset muuttolinnutkin ovat saapuneet. Kirjoittajan tiedossa on seuraavat jo maaliskuun aikana saapuneet lajit ja varhaisimmat päivämäärät
 
Mustavaris 6.3
Laulujoutsen 11.3
Töyhtöhyyppä 19.3
Harmaalokki 21.3
Mustarastas 24.3
Pulmunen 25.3
Vihervarpunen 30.3
Peippo 30.3
Kiuru 30.3
Kangaskiuru 30.3
Telkkä 30.3
Kanadanhanhi 30.3

Saapuneiden listalla on tyypillisiä ns. säämuuttajia. Nämä talvehtivat melko pohjoisessa ja ovat kylmänkestäviä. Pesimäalueiltaan ne eivät poistu pakkasen takia, vaan siksi että lumi ja jää peittää ruokamaat ja -vedet. Pitenevä päivä virittää nämä valmiuteen lähteä pohjoiseen ja jo muutaman lämpimän päivän jakso saa ensimmäiset matkaan. Mustarastaita talvehtii yleisesti Etelä-Suomessa ja satunnaisesti meilläkin. Joten ensimmäisten saapujien muuttomatka ei välttämättä pitkä olekaan.

Listalla on pitkäikäisiä ja älykkäitä lajeja, kuten joutsen ja harmaalokki. Halu varmistaa oman vanhan reviirin hallinta saa linnun lähtemään matkaan aikaisin ja lähtiessään se tietää mitä selviämisen mahdollisuuksia kotona odottaa. Joutsen tietää reviirinsä varhain avautuvat puronsuut ja muut sulapaikat. Samoin lokki muistaa kalamiesten verkkoavannot, joilta löytyy hylättyjä kaloja syötäväksi.

Monet varhaiset saapujat seuraavat lumirajaa. Laaja alue Etelä- ja Länsi-Suomea on jo lumeton. Meidän alueen töyhtöhyypät, kiurut ja monet muut lajit ovat jo siellä. Uskaliaimmat tekevät retkiä pohjoiseen ja tutkivat löytyykö jo pälvipaikkoja ruuan hakuun. Jos olot ovat vielä liian karuja, niin nämä lajit pystyvät muutaman tunnin – puolen päivän lennolla palaamaan takaisin lumettomille maille. Ja kokeilevat sitten myöhemmin uudestaan.
Listalla on kaksi täkäläisittäin harvinaista lajia, mustavaris ja kangaskiuru. Mustavaris pesii meillä vain länsirannikolla, mutta sillä on laaja levinneisyys Venäjällä. Joten täällä lähinnä keväisin satunnaisesti nähtävät mustavarikset ovat matkalla itään.

Kangaskiuru on peltojen kiurun metsäalueilla viihtyvä lähisukulainen. Kiurusta lajin erottaa pienemmästä koosta ja voimakkaammista pään kuvioista, sekä etenkin siiven mustavalkeasta laikusta. Laji pitää kuivista, valoisista männiköistä usein kallioisilla mailla ja harjuilla. Se lienee ollut luonnontilaisessa luonnossa paloaukeiden laji, koska se kelpuuttaa reviirikseen myös hiekkakuopat ja kuivapohjaiset hakkuuaukot. Suomessa kangaskiuru on eteläinen pesimälintu. Joskin vakituisia reviirejä on mm. Kontiolahden Jaamankankaalla. Muutama pari pesinee myös Outokumpu-Polvijärvi alueella. Kukaan vain ei ole niitä sopivilta hakkuualueilta asiakseen etsinyt. Varhaiskeväällä kangaskiuru hakeutuu kiurun ja pulmusen tavoin peltoaukeiden tienpientareille, mistä löytyy ensimmäiset kapeat kaistaleet lumetonta maata ja mahdollisuus löytää talvehtineita hyönteisiä sekä luonnonkasvien syksyllä maahan jääneitä siemeniä.


 



 


Kangaskiuru.

Sama kangaskiuru kuin ylin kuva.
Auringon valo sai näkyviin kangaskiurun erityiset tuntomerkit:
Siiven alareunassa on valkoisia kaksi ja yksi musta laikku josta erottaa
parhaiten niistä kiuruista jotka peltojen yllä kesäisin lentelevät lähes poikkeuksetta ylös ja alas.