Karhunpesä on nähtävyys Inarissa uskaliaille jotka eivät kaihda painia karhun kanssa jos metsän kuningas sattuisi pesässään päivätorkkuja ottamaan turistien vierailuaikana

Tässä vielä ihmisten ilmoilla ollessa voisi vielä etsiä peruutusvaihteen ja olla menemättä pesälle. Jos pelko on vain menijän sisällä jota toiset ei näe, niin silloin hätäisesti voi keksiä syyn olla jatkamatta matkaa. Ehkäpä vaikka yllättäen polvia alkaa vihloa. Tietenkin seuralaiset vilpittömin silmin etsivät taskunpohjalta valkoisen buranan yllättäen ja pyytämättä tulleeseen kiputilaan. Sitten ei auta kuin vedota ettei ole suuhun kostuketta kun kuivaa buranaa ei voi nielaista. Kuiva burana nielun perukoilla ilman kostuketta heittelehtisi valtoimenaan ja pakko nielaisu voimallisesti voisi johtaa siihen että burana luiskahtaisi henkitorveen poikittaen. Burana henkitorvessa aiheuttaisi rappuja ylös noustessa hengästyen lievää vihellystä jota sivulliset ja vihellyksen lähde ei voisi sietää.Jos nämä konstit eivät auta ja buranakin on onnellisesti kostukkeen kera oikeaan reikään pudonnut niin silloin ei auta kuin vetää viimeinen kortti takataskusta ja vedota korkean paikan kammoon. Ei seuralaiset voisi kestää sitä kolinaa joka aiheutuisi siitä kun ylimmällä rappuaskelmalla alkaisi huipata ja putoaisi pyörimällä kuin pallo pään laskiessa minuutti tolkulla montako askelmaa alas päin on. No, ei auta kuin lähteä kun pesälle menon estokortit loppuivat taskusta.

Matka pesälle onnistuu helpoiten portaita nousten, mutta vaikeusastetta voi nostaa kulkemalla aitoa metsää myöten.

Porrasaskelmia on niin paljon että uupumus sumentaa laskutaidon

Kiven murikka suojaa pesää ylhäältä päin

Uskaliaan käyvät pesän suulla.

Kenen mielenrauhaa ei järkytä karhun kanssa painiminen menee perille asti. Odottavan aika voi käydä pitkäksi jos jää karhun talviuni aikaa odottelemaan, mutta mitäpä sitä tässä elämässä saisi ilman sitkeyttä ja tinkimätöntä odotusta.