Steindalen sijaitsee Lyngessä Norjassa.

Patikkaretken arvoinen niin maisemallisesti kuin myös nähdä 8000 vuotta vanha ikijää.

25. 7. 2017  kesälomalla patikoimme ikijäälle.


Matkan alkupiste.

Patikointireitti kulki osittain vehreyden ympäröimänä.

Kasvillisuus ja vuorten kauneus on vertaansa vailla.
 Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli riittävästi. Hiki virtasi.

Patikointireitit saavat tyylikkään lisänsä siltojen ja ym. muodossa.

Korkealta vesi putoaa jonnekin laakson pohjaan.

Reitti kulki polkua myöten johdattaen tikapuitten juurelle.
Ei riittänyt rohkeus kiivetä tikapuita myöten. Kiersimme kallion sivummalta polkua myöten.

 Lämpötila ulkona lähenteli +30 ! vaati lepohetken.

Joki vasemmalla joka tulee ikijään läheltä.

Vuoren vasemmalla puolen on määränpäämme, ikijää.

Vesi on niin puhdasta ja kirkasta että sitä pystyy juomaan janoonsa.

Loppumatka oli tasaista vihreän niityn kulkua.

Kaukana usean kilometrin päässä keskellä vuoren nypykkä jonne matkaamme.

Kuvakulma kukkien seasta.
En könähtänyt väsymyksestä nurin vaan halusimme
tasapainottaa kuvaa ja siksi vihreätä takana olevaan lumeen.
Kesä ja lumi näin lähekkäin.

Laakso.

Lampaita vain vähän matkan päässä ikijäästä.

Pientä nousua, mutta kun kunto on mitä on niin helposti menee.

Ikijää taustalla.
Ensimmäinen vuosiluku joka ilmaisee silloisen jäänreunan.
Taulussa päivämäärä 5 heinäkuuta 1998. Matkaa jäähän useita satoja metrejä.

Toinen vuosiluku.
4. elokuu 2002.

Kolmas vuosiluku.
15. heinäkuuta 2006.
Ollaan jo lähellä jäänreunaa.

Neljäs ja viimeinen vuosiluku.
16. heinäkuuta 2010.
Vain seitsemän vuotta jona aikana jää on sulanut noin sata metriä !
Kun katsoin vuosilukutauluja en voinut olla ajattelematta
että ei kauaakaan kun ikijää on sulanut. Vaikka olemme kuvassa pohjoisessa
Suomen päälaen yläpuolella Norjassa missä pitäisi olla
viileää, niin siitä huolimatta ikijää sulaa kovaa vauhtia.

Ikijää ja sen edustalla vesi mikä tulee jään sulamisesta.

Vesi oli sameaa. Kylmää ja savi sekoittuu veteen.

Hovikuvaaja käveli ikijään päällä.
Tuntemusta pelkoon että putoaisin jään pettäessä en tuntenut
vaikka tiesin että 8000 vanha jää voisi olla jo vanhuuden hauras
niin kuin me ihmiset haurastumme vanhetessamme. Vanha
jää tai ihminen on yhtä. Vanha jää on kylmä ja tunteeton kävelijälleen
kuin myös vanha ihminen on tunteeton vaaroille kun äly
kaikkoaa iän myötä huomaamatta vaaraa jalkojensa alla.

Hovikuvaaja kesäloman kohokohta !
Kädessäni 8000 vuotta sitten jäätynyttä jäätä.
Polvijärvellä olen joskus ottanut käteeni jäätä,
mutta kuvan jää tuntui erilaiselta. Jää oli kylmää
joka hohti historian lämpöä kämmenelläni.

Paluumatkalla tapasimme melkein "naapurit".

Kilpisjärven paras ruokailu paikka on Haltinmaa.
Joka kerta nälkämme vie Haltinmaahan.

Pikku-Mallalle patikoidessamme tapasimme sinirinnan.
Sinirinta on tämän kesän poikanen.

Saanalta näkymä.

Saanan alkuportaan puretaan, mutta uudet tulee kesällä 2018.

Valkoinen poro Kilpisjärvellä.

Poronko mökki ?  Ainakin eläin näin olettaa.
Porolla on outo röyhelö sarvista alaspäin.

Kilpisjärvellä pieni kukkapuisto.

Kävimme myös katsomassa miltä Iso-Jehkas jaksaa.